Koirille kaikki on nyt ja tässä, eikä aikaa mene koskaan hukkaan. Siinäpä jotain, josta meidän ihmisten olisi syytä ottaa oppia!

Alla muutama kuva, jotka kuvastavat minusta hyvin koirien Carpe diem ja african time -filosofiaa.

 

Leikkimiseen ja riehumiseen käytetty aika ei ole koskaan hukkaanheitettyä aikaa!

 

Kesken leikin voi pysähtyä nauttimaan auringonpaisteesta.

 

Jo edesmennyt Emmu-beaglemme ei antanut aikataulujen, ihmisten sääntöjen tai minkään muunkaan sitoa itseään. Emmu oli nimittäin armoton karkailija. ;-)

Beagleherra oli myös nautiskelun mestari: se kiipesi esimerkiksi mielellään puutarhapöydälle aurinkoon köllimään.

 

Rapsutuksiin ei voi ikinä käyttää liikaa aikaa!

Mitä enemmän rapsutuksia ja hallauksia, sitä parempi mieli. :) 

 

 

 

 

Tämä viikko on ollut tyypillinen Hirmu-viikko: on tokoiltu, agiliidetty ja hankittu turhakkeita... Olemme tokoilleet treenipoppoomme kanssa ja parina päivänä Ellun ja Jaden kanssa. Eilisiltana Hippis pääsi juoksutauon jälkeen agiliitämään, ja agiharkkojen jälkeen kävin Kassin hallilla vetämässä tokoharkat. Ja kun vielä huomenna on peräkkäin Poppasen ja Hipan tokoharkat, tämän viikon voi sanoa olleen tokopainotteinen. ;-)

Treenit ovat sujuneet hyvin. Vaihdoin Hipalle liikkeestä seisomiskäskyä - ja näyttää siltä, että homma alkaisi vihdoin pelittää! *koputtaa puuta*. Piilopaikallaolossa Hippa nousee joskus istumaan, mutta paikallaoloon on kuitenkin tullut lisää varmuutta. Yleensä Hii pysyy pötköllään. Noudossa olen tehnyt Hipalle hämäysheittoja, ettei Hii lähtisi noutamaan ennen käskyä. Hippa on hoksannut odottamisen tärkeyden, ja nyt Hii ei lähde noutamaan ennen kuin vasta toisella käskyllä. ;-)  

Poppiksellakin treeni-intoa riittää, mutta torstain agiharkoissa tuli takapakkia. Poppis säikähti kolisevaa puomia ja kävi haahuilemassa kentän ulkopuolella. Treenit saatiin kuitenkin vietyä kunnialla loppuun: Teimme puomin uudestaan ja sen jälkeen vielä pari kivaa estettä, että Popsulle jäi harkoista hyvä fiilis.

Tokoharkoissa Pop saattaa mennä oma-aloitteisesti maahan, kun jätän sen istumaan. Olemmekin treenanneet paikallaoloa istuen, että oma-aloitteiset kuviot jäisivät pois. Luoksetulon pysäytyksen haluaisin napakammaksi, joten sitä on harjoiteltu muun muassa takapalkan avulla. Ruutu onnistui keskiviikon harkoissa hienosti. Eteenmenoa en uskalla tällä hetkellä treenata, ettei Poppis alkaisi taas sotkea sitä ja ruutua toisiinsa.

Siitä olen iloinen, että Poppanen on treeneissä todella innoissaan, vaikka Poppiksella ääniarkailuja onkin. Pidämme tällä hetkellä kolisevista agiesteistä ja ampumisharkoista taukoa, mutta tokoilua jatketaan, koska se on sekä koirasta että ohjaajasta hirmu hauskaa. Sellaisen erikoisen asian olen huomannut, ettei Poppanen reagoi ukkoseen millään lailla. Myöskään sorsametsältä kuuluvia ampumisääniä Poppis ei noteeraa. Ei tuo belgiläinen siis onneksi ainakaan kovin ääniarka ole. :)  

Loppuun hjuumoripläjäys, joka on suunnattu kaikille niille, joilla on HIRMUisen omituinen hjuumorintaju.

 

Viikon turhake nro 1. Kärppien logolla varustettu talutushihna. Odottelemme jo malttamattomina uuden kiekkokauden alkua, ja Kärppä-fanien koirilla pitää tietysti olla asianmukaiset varusteet.

 

 

Viikon turhake nro 2. "Dog beer -vinguttimet". Ihan niin kuin Hirmuisella koirakolmikolla ei jo olisi vinkuleluja pilvin pimein!

 

 

Hipan Saturdaynight Fever

Hippa: "Otetaanpa pohojanmaan kautta! Eikö se siis tarkota, että alotettaan pullon pohojasta?!"

 

HÖLÖKYN KÖLÖKYN & LURSP! 

 

Tsot tsot - näpit irti!!! Hanki kuule vaan oma lauantaipullo. Tätä et vie!

 

Siinä vaiheessa, kun pullo alkaa viedä naista...

 

eikä meinaa enää tassuissa pysyä...

 

on aika piilottaa pullo ja keskittyä vaan auringonottamiseen. Tai seuraavan lauantain odottamiseen.

 

 

 

 

Nuuskun jalka ja selkä ovat kestäneet kesän uimiset ja lenkkeilyt hyvin, mutta viimeisen kuukauden aikana oireita on ollut enemmän. Kuukausi sitten Nuuskun etujalat ja niskanseutu olivat niin jäykkänä, ettei Nuu saanut käännettyä päätään. Sama toistui viikonloppuna. :( Kuin ihmeen kaupalla Nuusku on kuitenkin kuntoutunut kortisonin ja osteopaattikäsittelyn avulla, ja olemme saaneet vielä jatkoaikaa.

Nuusku on varmaankin siirtänyt liikkuessaan painoa huonolta takajalalta etujaloille, ja ne alkavat nyt sen takia oireilla. Aikoinaan Nuuskun etujalat (olat, kyynäreet, polvet) on tutkittu ja kuvattu, eikä niissä ole ollut muutoksia. Jos nyt kuvauttaisin Nuuskut uudestaan, niin etujalat olisivat varmasti yhtä päreinä kuin tuo huonompi lonkka ja selkäkin. Em. vaivoille ei ole mitään tehtävissä, joten en näe mitään järkeä viedä eläinlääkärikammoista Nuuskua lekurin tutkittavaksi ja röntgenkuvattavaksi.

Onneksi Nuu pääsee tällä hetkellä taas hyvin liikkumaan ja jaksaa metsälenkeillä jopa riehua Hipan ja Poppasen kanssa. En aio enää tässä vaiheessa alkaa rajoittaa Nuuskun liikkumista. Nuu saa lenkillä leikkiä ja juosta niin paljon kuin haluaa. Jopa tämänaamuinen metsälenkki kaatosateessa tuntui juhlalta, kun rakas Nuusku oli mukanamme. :)


Nuuskulla on hassu tapa kuopia vettä ja yrittää sitten pyydystää vesikuplia suuhunsa. Alemmassa kuvassa wanha ja wiisas Nuu näyttää todella "fiksulta". ;-b  

 

 

 

 

 

Viikon Koirakuvan aiheena on lämmin. Minulle tulee sanasta heti mieleen koiran lämmin turkki. Erityisesti Nuuskun nallukanpehmoinen turkki on ihanan lämmin. Blogsussamme on kuitenkin ollut Nuuskun turkkikuvia pilvin pimein, joten jätin turkkikuvat tällä kertaa väliin, ja kehittelin jotain muuta.

 

Nuusku grillaa korviaan auringonpaisteessa. Kyseisenä päivänä sää oli ihmeenkin kesäinen ja lämmin. 

 

 

Mukavan kotoisa ja lämmin tunnelma kolealla rannalla. Ylemmässä kuvassa Nea Nepukatti ja Hippa Hii Hipsuvarvas ihmettelevät rannalta löytynyttä kuollutta haukea. Alemmassa kuvassa Neppis on heittänyt kepin Popsulle. Neppis etsii jo katseellaan uutta keppiä koirille heitettäväksi.

 

Vaikka Hirmut ovat joskus raivostuttavankin vilkkaita, häslääviä ja/tai impulsiivisia, niin kyllä rinnassa aina läikähtää lämpimästi, kun ne juoksevat riemuissaan luokseni.

 

 

 

 

 

Kävimme Poppiksen kanssa hakemassa kokemusta ja tapaamassa tuttuja avoimen luokan tokokokeessa. ;-) Paikkana oli tällä kertaa OKK:n Haukkukeidas ja kokeen tuomaroi Olavi Pajala.

Kun ilmoitin Popsun kokeeseen, en tajunnut, että samassa paikassa pidetään tokokoepäivänä myös agilitykisat. Kun asia selvisi, alkoi hirvittää, miten aika häiriöherkkä ja terävä Popsu pystyy keskittymään liikkeisiin. Kadutti, että ylipäätään tulin ilmoittaneeksi Popsun ko. kokeeseen. Ihmeen hyvin Popsu kuitenkin malttoi kuunnella, vaikka belgineitosen nenu ja korvat aika usein kääntyivätkin agilitykentän suuntaan.

Tahkosimme 145 pojoa. Kaikista liikkeistä kokosimme jotain pisteitä - ainoastaan hyppy meni nollille. Ja sen myötä ykköstuloskin jäi haaveeksi. Olen kuitenkin oikein tyytyväinen Popsuun, joka teki liikkeet reippaasti. Popsun ääniarkailusta ei ollut tietoakaan! :)

 

Osasuorituspisteet ja pikapikaa seliseliä (pitää kiitää Hipan viideltä alkaviin tokoharkkoihin)

1. paikalla makaaminen. 7 p. Pop joutui paikallaoloon reunimmaiseksi. Tästä paikasta on suora näkyvyys edessä olevalle agikoirakoiden lämmittelyalueelle. Jouduin antamaan alussa ylimääräisen kontaktikäskyn, koska Pop kyttäsi palloa perässä juoksevaa agilitykoiraa.

2. seuraaminen taluttimetta 9 p. Mukavaa ja tiivistä seuraamista. En tiedä/muista mistä piste lähti.

3. Maahanmeno seur. yhteydessä 9,5.  

4. Luoksetulo 7. Tämän liikkeen yhteydessä kävi ekaa kertaa mielessä, että häipyykö Pop kentältä. Neitonen kävi aikalailla kierroksilla, nappasi kerran minua puserostakin ja haukahteli sekä pöhisi ennen liikkeen alkua. Onneksi beegitytteli pysyi mulla juuri ja juuri lapasessa. :D Kun jätin Popsun istumaan, se oli mennyt oma-aloitteisesti maahan. Annoin pysäytyskäskyn kuulemma ihan liian myöhään - Kiitos Sisille palautteesta! Pitää jatkossa kiinnittää asiaan enemmän huomiota.

5. Seisominen seur. yhteydessä 8 p. Pop haisteli maata ja otti pari askelta, kun käännyin sitä kohti. Itse pysähtyminen onnistui kuitenkin hyvin.

6. Noutaminen 10 p. Ennen koetta Pop pudotti  kapulan kesken kaiken ja syöksyi haistelemaan jotain kiinnostavia hajuja. Onneksi ei tehnyt samaa kokeessa.

7. Kauko-ohjaus 7 p. Pop meni käskystä maahan, mutta kun käännyin viiden metrin päässä koiraan päin, niin Poppanen kuopi etujaloillaan maata! ;-) Joku haju tunki _vastustamattomasti_ belgiläisen nenuun, koska juuri samassa kohdassa kenttää Pop haisteli maata liikkeestä seisomisliikkeessäkin. Uskomattominta oli se, että Pop kuopi maata makuulla, eikä noussut seisomaan - ja teki sitten kuitenkin kaikki vaihdot puhtaasti. :o)

8. Estehyppy. 0 p. Pop hyppäsi esteen yli normaalisti. Sitten joku haju taas tunki nenuun ja sen perässä neitonen ajautui metrin verran sivuun esteestä. Takastulohyppy jäi suorittamatta. Voi että jos olisin hoksannut sanoa istu-komennon heti Popsun ylittäessä esteen, ja olisin tarvittaessa toistanut komennon hetken päästä! Näin olisin saanut Popsun pysähtymään ja olisimme saaneet liikkeestä sen 8 p., joka olisi riittänyt ykköstulokseen. Mutta ei kun treeniä, treeniä vaan...

9. Kokonaisvaikutus 9 p.

 

Seuraava koe meillä on Poppasen kanssa Raahessa syyskuun alussa. Jos siellä ei natsaa, niin sitten mennään lokakuussa OKK:n kokeeseen. Paljon onnea Sisille ja Piukulle upeasta avoimen ykköstuloksesta sekä Sadulle ja Daimille hienonhienosta alon ykkösestä! Nyt kaahailemme Hippitiitisen kanssa tokotreeneihin - se on moikkaloikka!

 

Popsu - omana ihtenään!